keskiviikko 31. joulukuuta 2014

~And though where the road then takes me, I cannot tell

Hei!
Näin uuden vuoden vaihteessa aloin sopivasti itsekin muistelemaan aikaisempia vuosiani ja erityisesti myös sitä kaikkea, mitä tämän blogini kautta, näiden kolmen vuoden aikana olen jakanut.

On hieno huomata, kuinka omat mielenkiinnonkohteet ja persoonallisuus ovat kehittyneet aivan toisenlaiseen suuntaan siitä, mitä ne silloin blogin alkuvaiheessa olivat. Jotkun aikaisemmat postaukset jopa hävettävät syvästi, mutta en ole yhtäkään niistä alkanut poistamaan. Ne kun kuvaavat omaa ajatusmaailmaa vuosien takaa ja mitä sitä nyt kieltämään. 
Sellainen minä olin ja niin minä postasin.

Menneet postaukset myös kertovat blogin pitkään pystyssä olemisesta. Vaikka blogini onkin muuttunut hyvin hiljaiseksi paikaksi, on se silti pysynyt jotenkuten hengissä, vaikkakin pienen horteen alaisena.

Teema on vaihtunut alun pelkästä nukkeilusta, lähinnä pelkkään cospalysta ja coneista kirjoitteluun. Syy postausten vähenemiseen on ollut monia syitä: oma väsymys ja jaksaminen, se fakta että juttua cossaamisesta ja coneista ei saa raapusteltua niin usein kuin nukkeilusta ja myös oman mielenkiinnon siirtyminen omasta elämästä kirjoittamisesta muihin asioihin.


☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆。.☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆


Mutta mikä sitten saa minut näin vuodenvaihteessa kirjoittelemaan tänne? 
On aika perinteisen "tämän vuoden kappale" -valinnan.

Perinteisesti olen jo monen vuoden ajan valinnut uudenvuoden vaihteessa kappaleen, joka tiivistää minulle itselleni menneen vuoden tavalla tai toisella. Useimmiten olen myös kuunnellut tätä "menneen vuoden kappaletta" seuraavan vuoden vaihtuessa ja siten aloittamalla vuoden edellisen vuoden muistelolla. (if that makes any sense... :p)



Billy Boyd - "The Last Goodbye" - Phedora (rock cover) 

Kappaleen valinta tuntuu hankaloituvan vuosi vuodelta. Tänäkin vuonna vaihtoehtoja olisi ollut lukuisia, mutta pääsin pysyä tiukasti aikaisemmin luodussa "vain yksi kappale" -linjalla. 
Miksi sitten tämä kappale? Mikä tässä kappaleessa on minulle vuotta 2014?

Vuosi 2014 oli minulle varsin vaihteleva ja voimia vaativa vuosi. Tuli koettua hienoja hetkiä, mutta myös yllättäviä vastoinkäymisiä. Tämä kappale kuvastaa sanoissaan juuri sitä että vaikka tappioita on koettu, matka oli arvokas ja nyt on vain jatkettava eteenpäin kohti uusia seikkailuja.

-II-

"Many places I have been
Many sorrows I have seen
But I don't regret
Nor will I forget
All who took that road with me

-II-

To these memories I will hold
With your blessing I will go
To turn at last to paths that lead home

And though where the road then takes me,
I cannot tell
We came all this way
But now comes the day
To bid you farewell

I bid you all a very fond farewell"

Vuonna 2014 aloin katsomaan Supernatural -nimistä sarjaa, joka saattaa olla monille vähintäänkin nimeltä tuttu sarja. Tämän sarjan mahtavien musiikkivalintojen siivittämänä, olen myös onnistunut herättämään mielenkiintoani rock musiikkia kohtaan enemmän kuin aiemmin. 

Poets of the fall on esimerkki yhtyeestä jota tämän vuoden aikana aloin kuuntelemaan hyvinkin ahkerasti.  Mutta lisääntynyt rock genren kuuntelu on siis syy juuri tälläisen coverin valintaan (ja siksi että tykästyin siihen enemmän kuin alkuperäiseen kappaleeseen). Kappale sopii myös sanoiltaan SPN:iin ainakin osittain.

The Last Goodbye -kappale on The Hobbit  trilogian viimeisen elokuvan (the battle of the five armys) theme(/loppulaulu mikälie).
 Muistan kuinka n. vuosi ennen ensimmäistä The Hobbit elokuvaa tulin lukeneeksi kyseisen kirjan. Vaikka en voi väittää kirjan taikka elokuvienkaan olevan mitään maailman parhaimmista, ovat ne silti seikkailuineen ja hahmoineen tulleet minulle läheisiksi ja olleet osa kolmea viime vuottani. Ja nyt tänä vuonna elokuvatrilogia sai päätöksensä, joten siinä yksi syy kappalevalintaan.


☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆。.☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆


On pakko sanoa vielä hivenen tämän vuoden lopusta:

Näin vihdoin pakkaskelien saavuttua tänne etelään, päätimme veljeni kanssa mennä kuvailemaan tähtiä. Pari kertaa aikaisemminkin tänä vuonna olemme tuota harrastaneet, mutta tälläkertaa tuli varsin mainioita otoksia. Onnistuimme myös bongaamaan revontulet! Tässä siis muutama otos pieneltä reissultamme (Itse osallistuin kuvaamiseen hyvin minimaalisesti, eli rehellisesti sanottuna kunnia hienoista kuvista menee veljeni hartioille. Hänen luvallaan kuitenkin julkaisen tännekkin muutaman. )

 Onnistuin reissun aikana huomaamaan kolme tähdenlentoa. Tuli toivottua monenlaisia asioita. Tässä kuitenkin hienosti taltioitunut ja selvästi kaikkein kirkkain näkemäni tähdenlento.
 Kuten asustani pystyi päättelemään, ilma oli aivan naurettavan kylmä. Käveleminen noissa kuteissa näytti varmaan enemmänkin lyllertämiseltä, mutta pysyimpähän lämpimänä. Ainoastaan jalat ja sormet kärsivät kylmästä.

Ensimmäiset näkemäni revontulet.


☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆。.☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆.。.:*・°☆

Seuraavan vuoden conit?
Tammikuussa järjestettävään Yukiconiin olen menossa piipahtamaan lauantain ajaksi
Kun Mimicon vihdoin vahvisti pystyttävänsä conin pystyyn myös vuonna 2015, päätyi se myös minunkin suunnitelmalistalleni yhdeksi suhteellisen varmoista menoista. (Kun kerran majoituspaikka löytyy Mikkelistä)
Traconiin voisin myös hyvin varmasti sanovan meneväni, kun se kerran Suomen coneista on minulle se kaikken rakkain. Desucon ja muut vastaavat ovat vielä täysi kysymysmerkki.

Jos satut seuraamaan YouTube kanavaani on sinne luvassa seuraavana vuonna lisää videoita. Con videoiden tekeminen jatkuu ja toivottavasti videoiden laatu paranee kameran vakaajan ja uuden editointiohjelman myötä. Tulossa on myös vähintäänkin yksi tanssicoveri ja suunnitelmissa on myös pewdiecry parodia eräästä kappaleesta.

Kuten conit, ovat cossitkin vielä hämärän peitossa. Koska Yukiin meneminen tuli päätettyä kovin yllättäin, en tule sinne kyhäämään mitään uutta. Olen joko normeissa tai vedän vanhan cossin tai casual/modern Jack Frostin kaltaista päälle.

Eräänlaisia mielikuvia siitä mitä seuraavan vuoden asuilultani saattaa odottaa:

Vanellope von Schweetz 
-Wreck-it Ralph

Dean Winchester
-Supernatural


Delsin Rowe
-inFamous second son


Kíli
-The Hobbit
(suuri kysymysmerkki tämän kohdalla. Mikäli tätä alan väsäämään, joudun perumaan muista suunnitelmista vähintään kaksi cossia)

Eipä tässä sen ihmeempiä. 
Laittelen loppuun muutamia "tämän vuoden kappale" -ehdokkaitani.
Toivotaan että vuodesta 2015 tulee aivan mahtava!

"I'll also show you a sweet dream next night" 







lauantai 8. marraskuuta 2014

~Tracon 13.-14.9.2014


Hei!
Nyt olisi sitten aika puida tämän vuoden Traconia, kuten otsikko vähän kertookin jo. 
Olen blogin kanssa ollut hirveän epäaktiivinen, mistä olen pahoillani. Lukion aloittaminen on yksi niistä syistä miksi tämä traconin kuvien postaaminen on jäänyt. Vapaa-aikaa ja tarmoa tuntuu vain olevan entistä vähemmän (ei sillä että sitä aikaisemminkaan olisi ollut liikaa...)

Mutta nyt takaisin Traconiin! Minulle henkilökohtaisesti Tracon on Suomen coneista se kaikkein mahtavin elämys. Tapahtuma vaan edustaa niin mangaa ja animea kuin "fandomejakin", unohtamatta roolipelaamista ja muuta lautapelailua. Koen jotenkin Traconin paljon hyväksyvämpänä tapahtumana kuin esim vaikka desuconin, jossa tuntuu alinomaan hardcore cossaajien kieroonkatsottavaksi. Ei minua ikinä mitenkään ole nälvitty tai mitään, mutta ilmapiiri vain tuntuu mukavammalta itselleni Traconissa kuin Desussa.

Matkustaminen oli tälläkertaa hieman erilaisempi kokemus kuin ennen, koska matka tuli taitettua junalla. Oli "bongailla" coniin menijöitä junasta (vaikka sitä nyt ei kovin bongailuksi voi sinänsä sanoa, koska yleensä conittajat sattuu olemaan vähän silmäänpistävämpiä ja niitä oli omassakin junaosastossamme useampia).

Tänän vuonna Tamperetalon pihaa oli hyödynnetty kivasti. Oli tosi kätevää pystyä syömään paikanpäällä, ilman tarvetta lähteä haahuilemaan minnekkään kauemmas ruuan perässä.

Ensimmäinen päivä Traconista sujui aika huonosti, mutta tapahtumalla itsellään ei ollut siihen osaa eikä arpaa. Mokoma huonoksi päiväksi leimautuminen johtui siitä että näin paljon kavereitani, mutta jokainen tuntui olevan aina menossa jonnekkin ja tapaamiset jäivät hyvin lyhyiksi. Cossini kengät onnistuivat myös rikkoutumaan, koska käyttämäni tekonahka ei vaan tunnu liimautuvan edes kuumaliimalla. Harmikseni on minun myös myönnettävä se surullinen totuus, että olen aika huono ohjelmiin/esityksiin/luentoihin menijä. Yritin kuitenkin päästä katsomaan cosplay deittiä ja jonotin jonossa ystäväni kera varsin kauan saadakseni sitten tiedon siitä että sali on jo täynnä ja että puolet seisomastani ajasta oli ollut turhaa. Osa jonosta kun oli jäänyt täysin tiedottomaksi salin täynnä olemisesta. Ensimmäisen päivän ollessa loppupuolella olin siis varsin maassa ja ajatuksissa pyöri vain "Tätäkö olen koko vuoden sitten odottanut". Iltabileissäkin tuli piipahdettua, mutta vain pikaisesti. Suurimman osan ilta-ajastani jota con alueella vietin meni parin kaverin photoshoottaamiseen.

Sunnuntai sujui varsin harmaasävyisistä odotuksistani huolimatta paljon paremmin. Kavereita tuli nähtyä enemmän kuin vain vilaukselta, pääsin katselemaan World cosplay summit:ttia (jos en nyt ihan väärin muista) Cossikin sujui ihan kasassa ja sain seurakseni myös Helinän (Olin siis itse koko viikonlopin Peter Panina). Loppujen lopuksi conista jäi siis ihan hyvä maku suuhun.

Mutta mennäämpä sitten viikonlopun kuvasaldoon:











 Hankittiin Jossun kanssa mätsäävät puhelinkuoret. Omani on tuo ruskeansävyinen.






































Tulin kuvanneeksi cossaajia suhteellisen vähän, koska keskityin suuremmin videpätkien ottamiseen. Olen myös vihdoin onnistunut löytämään omaan budjettiini sopivan kameran vakaajan, joten tulevaisuudessa tullaan mahdollisesti näkemään parempia (vähemmän heiluvia) videoita! ^^

Sitten tähän loppuun muutama kuva Peter ja Helinä photoshootista
(osa muokattuja, osa ei :,D Laiskuus)






Peterin tekeminen oli sellanen yhtäkkinen päätös. Peter Pan leffan ja Disneyland videoiden katsomisen jälkeen Peter oli vain pakko tehdä. Asu oli sopiva omalle taitotasolle: ei liian hankala, muttei liian helppokaan. Pääsin myös ensimmäistä kertaa "tekemään" kenkiä cossiini. Ihan hyvin nuo toimivat, lukuunottamatta pohjan irtoilua, mutta se lähinnä johtui kankaasta ja liiman vähyystä. Jutskailen niistä vähän enemmän tossa alhaalla.

 Muutama asia kuitenkin cossissa harmittaa. Tikari on aika kotitekoisen näköinen, mutta laiskistuin enkä myöskään halunnut käyttää ihan hirveästi tämän cossin tekemiseen. Myöskään tikarin 'kahva' osan maalaaminen akryylimaalilla ei pahemmin imarrellut sitä. Tässä tapauksessa spray-maali olisi varmaan ollut osuvampi vaihtoehto, Enemmän ongelmia tuotti kuitenkin huotra jonka sisällä tikari oli. Liimailin huotran vyöhön pujotettavan lenkin yhtenä viimeisimmistä asioista mitä tälle cossille tein, enkä oikeastaan tullut testanneeksi sitä. No conissa kaikki ongelmat tulevat tietenkin ilmi ja pian huomasin että tikari painonsa ansioista ei tunnu pysyvän huotrassa millään. Jouduin siis joko kävelemään tikari kädessäni tai toinen käteni huotralla, jotta tikari ei vahingossakaan putoasis kyydistä.

Etsin pitkän aikaa cossiin sopivaa peruukkia, sillä halusin sen olevan sävyltään mahdollisimman lähellä disneyn versiota. Pitkän pohdiskelun jälkeen onnistuin löytämään oikean sävyisen peruukin ja se lähtikin sitten tilaukseen. Harmi vaan ettei se kuitenkaan vastannut odotuksiani. Katsoin peruukin kuvan omalta- ja veljeni koneelta sekä kännykkäni kautta varmistaakseni että väri todellakin olisi oikea. Loppujen lopuksi punertavan oranssi peruukki paljastui vain kirkkaan oranssiksi ja kaikki se oikean sävyn etsiminen oli mennyt hukkaan. Oletin peruukin olevan myös paksumpi kuin se todellisuudessa sitten oli. 

Miten sitten tein Peter kengät?

 Aloitin ihan vanhoista ballerinoista, joita en ole tullut pahemmin käyttäneeksi. Toisen kengän pohja oli myös alkanut jo hiljaa revetä irti, joten päätin antaa kengille uuden elämän, osana cossiani.
Ensimmäiseksi peitin jalkani ja kenkäni elmukelmulla ja jesarilla, jotta saisin tehtyä kaavat kankaalleni, jota tulisin käyttämään kenkiin. Peterin kengissä on myös pieni kärki, joten muodostin sellaisen teipillä 'kaavaani'. 


 Kun jalan vuoraus oli tehty leikkasin teippi-ihmeen pois jalastani.
 Kaavan lopputulos^
 Tämän jälkeen revin kengän pohjat irti.

Tein varmuuden vuoksi pienen testikokeilun ylijäämä kankaalla, testatakseni että kaava oli todellakin oikean mallinen. Hivenen sitä muokkailin, joten testaaminen oli kyllä ihan hyvä idea.
Mutta kengän siis kokosin tällä systeemillä. Kärjen sisään tungin vähän täytettä ja liimasin sitten kankaan kengän pohjaan kiinni ja sen jälkeen pohjan takaisin kiinni.

Kenkulit toimivat ihan hyvin lukuunottamatta sitä että en ajatellut pahemmin niiden pukemista/pois ottamista kaavottaessani, joten ne oli aika hankala vetää jalkaan ainakin ilman minkäänlaista kenkälusikkaa. Myös varteen tullut "taitos" lähti paikoiltaan kengän pohjien tapaan, mutta muita ongelmia ei ollut (ja nämäkin ongelmat helposti ohitettavissa vaan huolellisemmalla tekemisellä).

Eipä tässä muuta. Näkemisiin!

"I'll also show you a sweet dream next night"