~World's end dance hall

Hei kaikille!

Päätin postailla teille pitkästä aikaa. Laiskuus iski viime viikolla niin pahasti, etten jaksanut postailla. Iloisiin asioihin: Blogillani on jo 20 lukijaa! Kiitos todella paljon! ;__; *liikuttunut*

Juhlapostaus olisi siis tulossa. Ideoita toivottaisiin.

Sitten hieman kuulumisia: Viime perjantaina järjestimme Heidin ja Jossun kanssa Pokemon partyt. Katsoimme vanhoja pokemoneja ja olimme pukeutuneet pokemonkouluttajiksi (Heidistä en ole ihan varma ^,^) Teimme myös lämpimiä voileipiä. Hyviähän ne oli.

Tollasella lärvillä lähdettiin sitten partyihin. Pyydän anteeksi ihanaa ilmettäni.

Tänään tulin leiponeeksi omenapiirakkaa ja hyvää oli vaikka itse sanonkin. Myös hieno löytö kaupasta oli cokista lasipullossa. Tietenkin siitäkin piti sitten ottaa kuva.

Omenapiirakkani. Ei suostunut kääntymään... :/

Ja kylmää cokista. Mikä sen parempaa? : D

Tammikuun cosplay suunnitelmatkin vaihtuivat tässä taas vaihteeksi. : D Nyt siis olisin menossa sinne cossaten Len Kagamineä Vocaloidista Matryoshka versiona. Hyvä ystäväni Monika cossaa silloin Rin Kagaminea Matryoska versiona. Suunnittelimme tätä cossia alunperin myöhemmälle, mutta minä hätähousu taivuttelin Monikan cossaamaan Riniä jos desucon Frosbitessä >3. Enkö olekkin aika pahizz? Elikkäs tietämättömille cossin pitäisi näyttää suunnilleenkin joltain tältä:

Hihi, nyt odotan Desucon Frostbiteä vielä enemän.

Olen alkanut pitää myös Azon nimisistä nukeista. Olenhan minä aikaisemminkin toki katsellut, mutta nyt iski ja kovaa. Niissä on jotain suloista ja ihanaa joka herättää minussa pakkosaada -fiiliksen. Toivottavasti joku tälläinen Azone nukke eksyisi joskus tännekkin... ;__;

Liian ihaniaah! ♥

Emille tilattu obitsu ei ole vieläkään tullut, mikä on surullinen asia. Tyttönen on nimittäin vielä huonommassa kunnossa verrattuna aikaisempaan. kummatkaan kädet (käsivarret mukaan lukien) eivät pysy paikoillaan. Kuvaaminen on vielä hankalampaa... :< Tein kuitenkin pienehkön kuvatarinan:

"Puhuminen", Kertoja, *tekeminen*

Elämä on kävelyä eteenpäin, kohti sen loppua.

Joskus kuitenkin jalat pettävät ja taival loppuuu liian aikaisin.

Silloin kaatuu maahan ja matka viivästyy.

Kamppailu vastaan ei tunnu auttavan. Kaikki tuntuu olevan jo menetetty.

Juuri kun on sulkemassa silmiään...

...tuntee jotakin kummallista. Jotain lämmintä, joka antaa voimaa.

Silti samaan aikaan se tuntuu niin hauraalta.

Se antaa voimaa nousta ylös. Jatkaa matkaa.

Tuon heiveröisen lämpimän asian lisäksi tuntuu kuin joku pitäisi silmällä.

Mutta aina kun kääntää päätään se katoaa.

Emi: *silmät rävähtävät auki*
Mel: "Luojan kiitos olet kunnossa. Otsasi on ihan tulikuuma ja olet nukkunut jo viisi tuntia.

Emi: *Käänty hieman*
Mel: "Sinulla on varmaankin nälkä. Valmistin sinulle ruokaa"

Mel: *siirtä pöytää*

Mel: "Noin"

Mel: "Näytät kalpealta. Pyörryttääkö sinua?"

Mel: " Emi? Onko kaikki kunnossa?!"
Emi: *Pyörtyy*

Mel: "Hänen kuumeensa on noussut entisestään..."

Siinä. Kertokaa toki mitä mieltä olette. ^__^

Siinä olivatkin kuulumiseni tältä erää. Hei hei!

Olen kuunnellut tätä laulua kuin hullu ja rakastan sitä joka kerta enemmän!